Toisen kypärässä lukee K ja toisen V. Niin kuin Keijo ja Veijo. Veijarit ideoivat joskus tällaiset kutsumanimet. Oikeasti nämä miehet ovat kuitenkin Heikki ja Jan. Kangasalan seurakunnan kiinteistöjen kunnosta vastaava tehokaksikko. Noin viisikymppinen työpari, jolta homma käy.
”Joku keksi kerran kypärien perusteella, että paikallinen Koo-Vee on paikalla”, nauraa kiinteistötoimen työnjohtaja Heikki ja viittaa tamperelaiseen urheiluseuraan.
Kaveruksia on oltu vuodesta 2009. Kumpikin haki Kangasalan seurakunnan palkkalistoille kiinteistönhoitajan toimeen loppuvuodesta 2008. Heikki vei tuossa vaiheessa pidemmän korren, mutta Jan tuli kohta perässä samalle työnantajalle. Ensin seurakunnan tapahtuma- ja leirikeskuksen kesäisännäksi, sitten suntioksi ja tämän jälkeen kiinteistönhoidon pariin. Molemmat ovat viihtyneet mainiosti.
”Ei ole kahta samanlaista työpäivää. Se vaihtelevuus onkin yksi parhaita puolia tässä hommassa”, kiinteistönhoitajana työskentelevä Jan sanoo.
Kumpikin mies kehaisee myös työyhteisön yhteishenkeä. Työkaverit ovat kivoja, puhutaan sitten hengellisemmän puolen ammattilaisista tai vaikka toimiston väestä.
”Ja kun ollaan seurakunnan työntekijöitä, niin asiakkaisiin päin toimitaan tarvittaessa esimerkiksi hautausmaalla kuuntelijoina. Siis jos osutaan vaikka kirkkorakennuksen huoltohommissa kohdalle silloin, kun joku sitä kuuntelijaa tarvitsee”, miehet vakuuttavat.
Osaamista laajalla skaalalla
Heikki kävi aikoinaan ammattikoulun talonrakentajalinjan. Niinpä monenlaiset korjaustyöt sujuvat häneltä sutjakasti. Maatalouslomittajana mies työskenteli pitkään.
”En ollut erityisemmin ajatellut seurakunnan töihin hakeutuvani, mutta kun se kiinteistöpuolen paikka oli haussa, tulin kokeilleeksi. Sillä tiellä ollaan, enkä taitaisi enää osata muualle vaihtaa. Olen ollut pääluottamusmiehenäkin kahdesti, ja tällä hetkelläkin toimin luottamusmiehenä”, Heikki mainitsee.
Jan on taustaltaan ravitsemustyöntekijä ja ravintolakokki. Läheisellä Kaivannon sairaalalla hän työskenteli aikoinaan keittiöhommien lisäksi myös kiinteistönhoidon parissa. Samoin Luopioisten kunnan kiinteistönhoitotyö tuli tutuksi silloin, kun kuntaa ei vielä ollut liitetty Pälkäneeseen. Sittemmin avautui ura Kangasalan seurakunnan palveluksessa.
”Täällä olen saanut suorittaa työn ohessa muun muassa turvallisuusvalvojan opinnot. Eli lukituksiin, kameravalvontaan ja muuhun sellaiseen olen perehtynyt paljon”, Jan kertoo.
Heikki ja Jan tekevät osan työtehtävistään kimpassa, osan erikseen. Kummallakin on omat vahvuutensa, joten työparin osaamisala on hyvin laaja.
”Janilla on enemmän tuota taloteknistä osaamista ja hän on tietokoneiden kanssa kätevämpi. Minun vahvuuteni ovat pikemminkin remonttipuolella. Toimenkuvaani kuuluu myös jonkin verran esimerkiksi kilpailutuksiin ja työmaakatselmuksiin liittyviä tehtäviä, Heikki luettelee.
Huumorilla on paikkansa
Kun jossakin Kangasalan seurakunnan kolmesta kirkosta tai noin 15 muusta kiinteistöstä ilmenee jotakin pikkuremontin tarvetta, lukkojen uusimista, lisäavaimien kaipailua tai vaikkapa pienoista maalaustyön paikkaa, yhteys otetaan Heikkiin ja Janiin. Nämä joko hoitavat homman itse tai hankkivat siihen ulkopuolisia ammattilaisia.
”Kaikkeenhan meillä ei ole työkalujakaan. Monenlaista ruuvailua on toki tehty. Myös siivoamista on remonttien yhteydessä toisinaan toimenkuvassa. Samoin esimerkiksi leirikeskuksen polttopuuhankinta on työllistänyt, saunan kiukaan olemme vaihtaneet ja kun seurakunnalla vielä oli omistuksessaan asuntoja, tuli laminaattien vaihtokin tutuksi. Isommat alueiden hoitotyöt eli esimerkiksi lumen auraus ja hiekoitukset ovat ulkopuolisten urakoitsijoiden heiniä”, Heikki mainitsee.
Seurakunnalla on yksi tyystin kiinteistönhoito-osaston käytössä oleva pakettiauto, ja toinen hieman pienempi palvelee paitsi Heikin ja Janin tarpeita, myös esimerkiksi keittiön ja diakonian väkeä. Autojen teippaukset herättävät sivustakatsojissa hilpeyttä. ”Tällä kun ajat, niin sana leviää” ja ”Kaiken voi korjata rakkaudella tai jesarilla” ovat helposti mieleen jääviä iskulauseita.
”Huumoria on hyvä olla elämässä mukana. Seurakunnassakin sille on paikkansa. Joskus olemme hankalammassa korjaustyössä todenneet, että meinasipa usko loppua, vaikka ollaan seurakunnalla töissä”, Jan hymyilee.
