Millaista on työskennellä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon palveluksessa? Kirkon alojen ammattilaisia löytyy kirkkojen ja seurakuntatalojen lisäksi myös esimerkiksi lentoasemilta, vankiloista, oppilaitoksista, kauppakeskuksista, hautausmailta ja leirikeskuksista.

Löydät kirkkorekry.fi -sivustolta lukuisia uratarinoita kirkon eri ammattien edustajilta, mutta tässä artikkelissa keskitymme kirkon moninaisiin työskentely-ympäristöihin. Alta löydät Tomaksen ja Hannan tarinat, Turun tuomiokirkosta ja Helsinki-Vantaan lentoasemalta.

Suntiona Suomen kansallispyhäkössä

Tomas Tamminen työskentelee suntiona Turun tuomiokirkossa, joka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pääkirkko. Arki tuomiokirkossa on hyvin monipuolista: ”Ikinä töihin tultaessa ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Työtehtäviä on todella laaja kirjo ja työviikotkin vaihtelevat paljon”, Tomas toteaa. Suntiot pitävät huolta kirkon tiloista ja arvoesineistä, sekä valmistelevat tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja konsertteja. Myös ruohonleikkuu ja lumenluonti voivat eri vuodenaikoina sisältyä työnkuvaan. ”Asiakaspalvelu on myös hyvin iso osa työtä. Täytyy osata kuunnella ja kohdata jokainen kirkkoon tulija sekä ohjata eteenpäin, mikäli apua jossain tarvitsevat. Yksi lempparitehtävistäni on opastaminen ja historiakierrosten pitäminen. Parasta on, kun pääsee kertomaan muille itselleen rakkaasta paikasta”, Tomas kertoo.

Työskentelypaikkana historiallinen tuomiokirkko on vaikuttava kohtaamispaikka: ”Turun tuomiokirkkohan on yli 700 vuotta vanha Suomen kansallispyhäkkö, joka tuo oman lisänsä jo historiansa puolesta. Meillä on jatkuvasti tapahtumia ja tilaisuuksia. Sunnuntaisin on vähintään kolme messua, ja siihen päälle viikkomessut, konsertit, ja lukuisat pienemmät tilaisuudet. Myös kirkossakävijöitä ja turisteja riittää vuosittain neljännesmiljoonan verran.” Tomaksen mukaan kirkon suuruus ja historia tuovat työhön oman mausteensa, kun on tärkeää esimerkiksi tietää, miten mitäkin kohdetta huolletaan. Työtä riittää, mutta rauhallisiakin aikoja löytyy, eikä mitään tarvitse yksin tehdä.

Tomas oli haaveillut suntion työstä rippikoulusta asti: ”Tottakai kaikkeen aika ajoin turtuu, mutta kun työtehtävien keskellä pysähtyy ja muistaa että ainiin, mä elän mun unelmaa, niin se tekee mut superonnelliseksi.” Turun tuomiokirkko on menossa remonttiin kolmeksi vuodeksi ensi vuoden helmikuusta alkaen, jolloin myös muunlaiset työskentely-ympäristöt saattavat tulla tutuiksi.

”Seuratkaa ja toteuttakaa unelmianne. Joka päivä, kun tekee pienenkin teon oman unelmansa eteen, ei taatusti jää onnettomaksi.”

Opiskeluaikanaan Tomas oli harjoittelussa Naantalin kirkossa, joka on myös keskiaikainen kivikirkko, mutta suuruudeltaan ja toiminnaltaan paljon pienempi kuin tuomiokirkko. Naantalissa hän pääsi kuitenkin kokemaan myös hautajaisia, joita tuomiokirkossa ei toimiteta: ”Koen, että kun pääsi osallistumaan ihmisten surullisiin hetkiin, niin se kasvatti itseä paljon kohtaamaan surevia ja huomasi, ettei se sen kummallisempaa ole. Oikeasti kuolemahan on yhtä normaalia kuin elämä.” Tomas suoritti toisen harjoittelun suntiona Turun hautausmaan Pyhän Ristin kappelissa, sekä siellä sijaitsevassa krematoriossa: ”Ne ovat sitten täysin erilaisia kuin tuomiokirkko ja Naantalin kirkko. Siellä ollaan jatkuvasti tekemisissä kuoleman kanssa, joka oli hyvin mielenkiintoista. Työ ei myöskään ollut mitenkään epämiellyttävää, kun ei vainajiin ole minkäänlaista sidettä, niin haluan vain tehdä työn arvokkaasti ja auttaa sitä kautta omaisia.”

Voit seurata Tomaksen arkea lisää Instagramissa, @matkallasuntiona -tilillä!

Tomas Tamminen suntiona Turun tuomiokirkossa.

Pappina vilkkaan lentoaseman ytimessä

Hanna Similä työskentelee pappina Helsinki-Vantaan lentoasemalla, joka on varmasti tuttu paikka monelle suomalaiselle. Työ tässä uniikissa ympäristössä on hyvin moninaista: ”Pääsääntöisesti työni jakautuu kolmeen osaan: lentoaseman henkilökunnan tukemiseen työpaikkapappina, matkustajien kohtaamiseen, sekä hiljaisesta huoneesta vastaamiseen”, Hanna kertoo. Jokainen päivä on erilainen, eikä työpäivien sisältöä voi juuri ennalta ennustaa: ”Tietysti työlläni on jonkinlaiset raamit, joiden toki niidenkin on oltava joustavat, mutta työ näiden raamien sisällä vaihtelee. Arki-iltapäivisin ruuhka-aikoina pyrin olemaan terminaalissa matkustajien saatavilla liikkuen ympäri lentoasemaa.”

Lentoasemapapin työn ytimessä ovat erilaiset kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa: ”Viime vuonna minulla oli ammatillisia kohtaamisia yli 1 200. Reilu puolet näistä henkilökunnan kanssa, ja hieman alle puolet matkustajien kanssa. Ammatillisella ulottuvuudella tarkoitetaan jonkinlaista auttamista tai sen tason keskustelua, jossa käytän ammattitaitoani. Tuon 1200 kohtaamisen päälle tulee sitten kevyemmät kuulumistenvaihdot, porteille opastamiset ja sen sellaiset”, Hanna avaa. Kohtaamiset vaihtelevat pitkistä kriisitilanteen auttamishetkistä ohimeneviin huolen huokauksiin. Työssään Hanna on päässyt myös kouluttamaan henkilöstöä, vihkimään matkustajia, järjestämään tapahtumia lentopelosta kärsiville, sekä pitämään joululauluhetkiä.

Helsinki-Vantaan lentoasema on täysin ainutlaatuinen työpaikka Suomen kontekstissa. Lähes 20 000 ihmisen työympäristö on hyvin monikulttuurinen, ja lentoaseman läpi kulkee noin 50 000 ihmistä päivässä: ”Kirkon työtä täällä tehdään, jokaisen omaa vakaumusta kunnioittaen ja yhteistyöperiaatteita vaalien.” Hanna on työskennellyt pappina 17 vuotta, ja työuran varrelle on mahtunut myös seurakuntapapin tehtäviä, oppilaitospapin tehtäviä korkeakouluissa, sekä hanketyötä. ”Yhteisölähtöinen työote tulee minulla selkärangasta. Lentoasematyössä olen ammentanut paljon siitä, mitä opin oppilaitospappina, ja minun olisi vaikea kuvitella millaista työni olisi ilman tätä pitkää kokemusta eri yhteisöjen pappina”, Hanna pohtii. Eri toimintakentillä on kuitenkin ominaispiirteensä, joten sama kaava ei toimi kaikkialla.

Lentoasemapapin työssä korostuu Hannan mukaan kyky aistia ja käsitellä toimintaympäristöstä nousevia tarpeita: ”Tämä on yhteisö, jonne en voi tulla oma agenda edellä. Työ on vahvasti verkostoyhteistyötä, eli täällä on hyvä olla luontainen verkostoituja. Joustavuutta täytyy löytyä ja on hyvä tykätä ihmisistä ja olla loputtoman kiinnostunut heidän tarinoistaan.” Hanna kokee, ettei hän olisi tullut kohdanneeksi missään muualla vastaavanlaisia tilanteita, kuin lentoasemalla.

”Ajattelen, että pappina minut on lähetetty palvelemaan arkikirkon alttarille sinne, missä ihmiset ovat, ja sellaisilla tavoilla, jotka palvelevat tätä yhteisöä parhaiten.”

Hanna Similä lentoasemapappina Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kuva: Jani Karlsson.