”Kansainvälisessä työssä on hienoa, kun saa itsekin olla osa sitä monikulttuurista yhteisöä.”
Tuomas Vaura työskentelee Turun tuomiokirkkoseurakunnassa seurakuntapastorina, jonka vastuulla on seurakunnan kansainvälinen ja lähetystyö. Kansainvälinen työ tarkoittaa heidän seurakunnassaan englanninkielisen seurakuntatoiminnan pyörittämistä – joka sunnuntai järjestetään englanninkielinen jumalanpalvelus ja kirkkokahvit sekä joka toinen keskiviikko raamattupiiri, ”Bible Study”. Lisäksi järjestetään erilaisia tilaisuuksia yhteisön kiinnostusten ja vapaaehtoisten toimijoiden ideoiden ja mahdollisuuksien mukaan.
Turun tuomiokirkkoseurakunta kuuluu Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymään, jonka lähetystyötä Tuomas myös hoitaa. Käytännössä lähetystyö pitää Tuomaksen mukaan sisällään ennen muuta seurakuntarajat ylittävien lähetysaiheisien tapahtumien järjestämistä sekä uskontodialogia eli yhteyksien luomista alueen eri uskonnollisten ryhmien välille. Lähetystyötä hän on tehnyt jo aiemmassakin työpaikassaan: ”Kun on päässyt lähetystyöhön kunnolla kiinni ja nähnyt, miten sitä tehdään ja miten sitä voisi uudistaa, niin se inspiroi jatkuvasti!”
Kansainvälisen ja lähetystyön lisäksi Tuomas hoitaa osin myös ns. perinteistä papin työtä eli suomenkielisiä jumalanpalveluksia ja toimituksia. Tapahtumajärjestelyt ja viestintä ovat myös osa työnkuvaa. Työviikot hän on kokenut hyvin vaihtelevina, vaikkakin niissä toistuu tietty perusrytmi – juhlapyhien ympärillä arki on tyypillisesti täydempää. Työviikko kuluu yleensä sunnuntain jumalanpalveluksen ja erilaisten tilaisuuksien valmisteluissa, kokouksissa ja myös sielunhoidollisissa tehtävissä, seurakuntalaisten yhteydenottoihin vastaillessa. Kokonaisuudessaan Tuomas kokee tekevänsä vahvasti verkostotyötä.
”Tässä työssä saan tarjota ihmisille mahdollisuuden tulla tänne kirkkoon ja järjestää sellaisia tapahtumia, mitä ihmiset kokee mielekkäiksi – ei vain turkulaisille vaan myös vierailijoille ja vaihto-opiskelijoille. Saa tarjota yhteisön johon tulla, ja olla mukana ihmisten elämänvaiheissa sen pienen hetken.”
Lukiossa Tuomasta kiinnosti uskonto, filosofia ja psykologia. Jatko-opintopolkua pohtiessaan hän keksi teologian yhdistävän nämä kiinnostuksen kohteet ja haki opiskelemaan. Maisteriksi valmistuttuaan hän sijaisti kirjeenvaihtajan sihteeriä arkkipiispan kansliassa pari kuukautta, jonka jälkeen hän sai pappisvihkimyksen. Papin töitä Tuomas ehti tehdä vajaan pari vuotta, kunnes hän sai apurahan ja palasi yliopistoon tekemään väitöskirjaa muutamaksi vuodeksi. Teologian tohtoriksi väiteltyään hän pääsi sijaistamaan piispan erityisavustajaa Turun tuomiokapituliin. Tie vei taas papiksi eri seurakuntiin ja välissä takaisin akateemiseen maailmaan. Nykyisessä tehtävässään Turun tuomiokirkkoseurakunnassa Tuomas on työskennellyt vähän yli kaksi vuotta.
”Turun tuomiokirkko on ihan huikea paikka olla töissä – tää on rakennuksena sellainen, ettei tätä voi ottaa haltuun vaan kirkko ottaa sinut haltuun kun tänne tulee ja siinä kokee olevansa osa jotain pitkää traditiota”, Tuomas kuvaa. Tuomiokirkkoseurakunnan hän on kokenut erittäin hyvänä työpaikkana, jossa asiat toimii ja työkaverit on mukavia. Erityisesti hän on arvostanut työyhteisössään sitä, kuinka uudistuksille ja erilaisille näkökulmille ollaan avarakatseisia, mutta perinteitä kuitenkin arvostetaan ja vaalitaan.
Vaikkei seurakuntatoiminta ollut nuorempana osa Tuomaksen elämää, hän on kokenut saavansa toteuttaa kirkon yhteistä näkemystä paremmasta maailmasta työnsä kautta: ”Työt mitä on saanut tehdä ovat olleet todella mielekkäitä ja antaneet paljon, ei tätä pelkän elannon takia tehdä.” Akateeminen tausta on Tuomaksen mukaan ohjannut hänen suuntaansa monikulttuurisuuden teemojen pariin, vaikkei tohtorin tutkinto olekaan edellytys kirkon kansainväliselle- ja lähetystyölle. Into oman osaamisen kehittämiseen ei ole vuosien varrella kaikonnut, vaan esimerkiksi keskiaikaisten tekstien ja teemojen ammentaminen saarnoihin ja tapahtumiin on hänelle merkityksellistä.
”Kirkko työnantajana on tarjonnut ikkunan moninaisiin asioihin suomalaisen yhteiskunnan eri tasoille. Olen kokenut sen suunnattomana rikkautena ja oppinut paljon.”
